In English

Untitled Document
José Saramago
Kertomus sokeudesta


Kertomus sokeudesta

Kertomus sokeudesta tapahtuu nimettömässä kaupungissa, jossa riehuu outo epidemia. Ihmiset menettävät yhtäkkiä näkönsä ja alkavat nähdä pelkkää valkoista. Erään silmälääkärin vastaanotolle tulee ensimmäinen sokeutunut vaimonsa kanssa ja tartunta lähtee leviämään. Jotta sairauden leviäminen voitaisiin estää sokeille perustetaan reservaatteja.
Näytelmä seuraa mielisairaalaan eristettyä ensimmäisenä silmälääkärin vastaanotolla tartunnan saanutta joukkoa. Mielisairaalassa syttyy eloonjäämistaistelu. Silmälääkärin vaimo on ainoa joka ei jostain syystä sokeudu ja hän auttaa tätä pientä joukkoa selviytymään olosuhteissa, jotka pian käyvät hyvin epäinhimillisiksi. Kaiken kurjuuden keskellä ystävyys ja epäitsekkyys synnyttävät pieniä onnenhetkiä.

Mutta miksi näkevä nainen ei sokeudu? Voiko kaikista vielä tulla näkeviä? Näytelmämme on psykologinen trilleri, jonka allegoriset tulkintatasot ovat moninaiset.

Kertomus sokeudesta


José de Sousa Saramago (16.11.1922 - 18.06.2010) oli portugalilainen kirjailija, joka sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1998. Saramago kirjoitti mm. näytelmiä, romaaneja ja runoja. Hän oli omien sanojensa mukaan ateisti, kommunisti sekä pessimisti. Niin pessimisti Saramago ei kuitenkaan ollut, että olisi menettänyt toivonsa muutoksen mahdollisuudesta. Hänen aseensa on satiiri ja tällä tiellä häneen ovat vaikuttaneet erityisesti Cervantes, Gogol, Montaigne ja Kafka, joita hän arvosti suuresti. Saramagon kirjoissa on hyvin usein tyylinä maaginen realismi, jossa muuten realistiseen kuvaukseen liittyy maagisia elementtejä. Tyylilajin tunnetuin edustaja on kolumbialainen Gabriel García Márquez ja erityisesti hänen romaaninsa Sadan vuoden yksinäisyys (1967).


Saramago oli sitä mieltä, että jos ei ole tyytyväinen, se pitää ilmaista. Pelkkä äänestäminen neljän vuoden välein ei ole tarpeeksi suurta vaikuttamista. Vuonna 2004 Kertomus sokeudesta saikin itsenäisen jatko-osan, satiirisen romaanin: Kertomus näkevistä, jossa 83 prosenttia ihmisistä äänestää tyhjää. Demokratia on vakavasti uhattuna, ja kaupunkiin julistetaan poikkeustila. Hallinnolliset elimet siirretään pois pääkaupungista, ja ministerit maalailevat kauhukuvia sekasorrosta.
Ironista kyllä elämä jatkuu siellä rauhallisempana ja järjestys moitteettomampana kuin ennen. Ollaan samassa kaupungissa, jossa neljä vuotta aikaisemmin ihmiset yksi toisensa jälkeen sokeutuivat. He saivat kuitenkin näkönsä takaisin, ja ikävä episodi kaupungin menneisyydessä yritetään unohtaa. Saramago ei opettanut asiaansa. Tässäkin tapauksessa hän jätti lukijan vaille vihjettäkään, miksi ihmiset äänestivät tyhjää.

Esityksen ikäraja on 12 vuotta.
HUOM! Näytelmä sisältää voimakkaita kohtauksia. Esitykseen kuuluu mm. tulipalo, jossa nauhalta tulee hälytysääni ja näyttelijät huutavat: "Tulipalo!". Kyseessä ei siis ole oikea tulipalo.

"Jokainen näkee lopulta vain sen minkä on itse valmis näkemään."



Dramatisointi ja ohjaus: Johanna Leksis
Rooleissa: Aapo Halme
Ilari Imppola
Joni Kvick
Sanna Kainulainen
Tuuli Lahti
Olli Ronkainen
Päivi Rytkönen
Lavastus: Laura Kalaoja
Henna Bruun
Endla Kuha
Johanna Leksis
Puvustus: Henna Bruun
Rekvisiitta: Endla Kuha
Valosuunnittelu: Olli Ronkainen
Teppo Luostarinen
Äänisuunnittelu ja musiikit: Elina Kemppainen
Timo Jakola
Valoajot: Hanna Tolvanen
Tiina Polo
Ääniajot: Konsta Kulmala
Juliste: Jussi Hämäläinen
Tuotanto: Teija Tossavainen
tuotantokurssilaiset

ENSI-ILTA

Kertomus sokeudesta